Kaikkein nöyrin memoriaali

Kun me allekirjoittaneet, täällä olevien suomalaisten rykmenttien ja osastojen komentavat kenraalit ja päälliköt sotilaallisen järjestyksen alaisina olemme kokoontuneet puolustaaksemme valtakunnan rajaa oletettua hyökkäystä vastaan ja saaneet käskyn kulkea sen poikki ottamaan haltuumme ne asemat, joista Teidän Keisarillinen Majesteettinne joukot ovat vapaaehtoisesti luopuneet, niin on tämä tapahtunut ilman oikeata tietoa siitä, mihin tällä pyrittiin, kunnes me Haminan muurien juurella ehdimme huomata, että oli ryhdytty toimiin, jotka ovat ristiriidassa kansakunnan oikeuksien kanssa, joita me kansalaisina katsomme olevamme velvolliset suojelemaan, yhtä hyvin kuin täyttämään sotilaalliset tehtävämme.

Tämä tukala asiain tilanne on saattanut meidät mitä pahimpaan pulaan, miten täyttäisimme velvollisuutemme rehellisinä isänmaan ystävinä, silti rikkomatta sotilaan velvollisuuksia. Tästä vaikeudesta uskomme kuitenkin parhaiten selviytyvämme, kun olemme päättäneet alamaisesti ilmoittaa koko Kansakunnan ja erityisesti Suomen kansan yhteisen, vilpittömän toivomuksen, että näiden molempien valtakuntien välillä säilyisi ikuinen naapurisopu, jota muutamat yhteishyvän nimellä yksipuolisia tarkoituksia vaalivat henkilöt nyt valitettavasti jonkin aikaa ovat häirinneet. Nämä henkilöt ovatkin sitä helpommin voineet hetkeksi innostaa valtion todellisesta edusta tietämättömiä, kun vielä verekseltä muistetaan viimeinen Venäjän valtakunnan kanssa tehty rauha, joka lopetti onnettoman sodan ja pirstoi meidän maatamme. Rohkenemme syvimmässä alamaisuudessa alistaa Teidän Keisarillisen Majesteettinne mahdolliseen harkintaan, eikö pysyvä ja kummallekin valtakunnalle hyödyllinen rauha olisi siten parhaiten turvattavissa, että maamme saisi takaisin ne alueet, jotka sillä oli puoli vuosisataa ajassa taaksepäin. Pahaasuovilla ei silloin olisi mitään aihetta häiritä valtakunnan rauhaa ja uskallamme me alamaisesti olla sitä mieltä, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne, antamalla kansakunnalle osoituksen ja todistuksen siitä, että entiset tapaukset todella on unohdettu, pystyttäisi itselleen mitä ihailtavimman muistomerkin kiitollisten naapurien ja hartaiden liittolaisten sydämiin.

Saadaksemme tietää Teidän Majesteettinne armollisimman tahdon, voiko neuvottelu kansakunnan edustajien kanssa asianmukaisessa järjestyksessä tapahtua, lähetämme me kenraaliadjutantti, majuri Jägerhornin, johonka me täydellisesti luotamme ja jonka paluuta me asian ollessa nykyisessä tilassaan levottomasti odotamme, syystä, että Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisin vastaus, jonka hän on saava, ratkaisee, saammeko me riisua aseet ja palata siihen rauhaan, joka tekee valtakunnan onnelliseksi, vai onko meidän kantaminen näitä aseita tavalla, jotka paremmin soveltuvat kansakunnan arvoon ja jonka, me olemme siitä vakuutettuja, tulee olla kunnon ruotsalaisten miesten kohtalo, heidän varmasti tietäessään, että he ovat isänmaan tähden kestävät vaarat ja kuoleman. Joka tapauksessa me nyt osoittaaksemme rauhanhaluamme palaamme toiselle puolelle rajaa ja luovumme valtaamistamme asemista. Liikkalan leirissä elokuun 9 päivänä 1788.

Karl Gustaf Armfelt, kenraalimajuri, komentaja

Seb. von Otter, eversti

J.H. Hästesko, eversti

P. af Enehjelm, Kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö

Otto Klingspor, everstiluutnantti

Karl H.Klick, yliadjutantti

G. von Kothen, täällä olevan ratsuväen päällikkö

 

Lähteet:

Breitholtz, Helmi, Tapahtumia 1788-90 vuosien sodasta Savossa. Mikkelin Sanomat 1927.
Suomen historian dokumentteja 1. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1968. s. 443-445.
Suomen historian pikkujättiläinen. Päätoimittaja Seppo Zetterberg. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1987. s. 325-326.
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 488.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura